Rauhoittuminen + keskittyminen = dynaaminen?

”Nyt on pakko rauhoittua, on miljoona asiaa”, ”voi kun olisi jo loma ja voisi rauhoittua”, ”rauhoittuminen on tästä kaukana”.  Kuulostaako tutulta? Hektinen, urbaani elämämme puristaa usein mehut pois omista voimavaroista. Rauhoittuminen kuulostaa taivaalliselta arjen pyörityksen tai työhaasteiden keskellä. Rauhallinen joogaharjoitus taas mielletään monesti hieman tylsäksi suorituskeskeisessä kulttuurissamme. Halutaan dynaamisuutta ja flowta, vinyasaa ja haastetta. Halutaan hikeä ja nostetta vaikeiden liikkeiden avulla. Halutaan saavuttaa ja rikkoa rajoja. Miten rauhoittumisen voi liittää näihin asioihin? Onko sillä ylipäätään mitään sijaa tällaisessa harjoituksessa?

Kauan sitten, ennen oman joogapolkuni alkua, olin ”rauhaton sielu”. Oli vaikeaa pysähtyä, saatika rauhoittua. Rauhan olotilan kokemisesta en tiennyt juuri mitään. Joogan löydettyäni rauhoittuminen ja rauhan olotilan saavuttaminen puhuttelivat itseäni todella paljon. Siitä alkoikin mielenkiintoinen matka kohti rauhaa.

Matkalla rauhaan heräsi paljon kysymyksiä. Niitä olen vuosien mittaan omassa harjoituksessani paljon pohtinut, tunnustellut ja kokenut. Onko rauhallinen harjoitus tylsää? Miten rauha tulee harjoituksessa esille? Mitä rauhoittuminen harjoituksessa voi antaa? Voiko sitä yhdistää dynaamiseen harjoitukseen?

Yksi suuresti itseäni puhutelleista lauseista jo vuosia sitten koko joogaopettaja koulutukseni ajan oli Patanjalin joogasutra I.14.:

”But this (practice) becomes firmly grounded when done intensively, properly and continuously over a long period.” 

Säännöllisen ja sitoutuneen harjoittelun myötä rauhoittumisen ja rauhan kokonaisuus ja niiden vaikutus itseeni sekä harjoitukseeni aukenivat minulle vähitellen, innoittaen etsimään ja löytämään lisää. Niin todeksi olen kokenut viisauden ”Vain harjoittelemalla harjoitus kehittyy ja vain harjoittelemalla voi kokea todellisen muutoksen”.   

Säännöllinen hiljentyminen ja hengitysharjoitusten toteuttaminen ovat tärkeä perusta rauhoittumisen opettelulle. Ne luovat mahdollisuuden syvällisemmälle keskittymiselle ja tietoiselle, läsnä olevalle itsen kuuntelulle harjoituksen aikana. Niiden myötä huomiointikyky kehittyy, samoin kehittyy kyky aistia herkästi ja laajasti, sisältäpäin.

Rauhoittuminen on alku tietoiselle pysähtymiselle ja läsnäololle. Se on luvan antamista itsensä kanssa olemiselle; halua tietoisesti ottaa omaa aikaa kohdata itsensä. Rauhoittumisesta kasvaa vähitellen polku kohti rauhan olotilaa. Hiljentymisen ja hengitysharjoitusten aikana rauhoittuminen voi syventyä rauhan kokemiseksi. Kun harjoitus jatkuu ja siinä on edelleen keskittyneesti läsnä, voi omassa olemisen tilassa tapahtua laajempi läsnäolon avautuminen, rauhan olotila. Rauhan olotilan saavuttaminen, vaikka hetkittäin, tarvitsee sitoutumista säännölliseen harjoitukseen ja sydämellä harjoitukselle avautumista. Mikäli harjoitusta suorittaa tai toteuttaa mekaanisesti, ei todellinen rauhan olotila pääse koskettamaan. Rauhan olotilassa keho liikkuu, mutta on hiljainen ja eleetön, vailla jännityksiä tai pakotusta. Tämä voi olla totta myös dynaamisessa harjoituksessa; mieli on hyvin seesteinen ja keskittymiskyky syvä, hengitys virtaa vapautuneesti ja joogaajan koko olemus on herkästi aistiva.

Ilman todellista keskittymistä ja tietoista harjoittelua sisältäpäin rauhan tilan kokeminen on kuin veteen piirretty viiva, joka helposti ”liukenee” ympäröivään veteen. Jos sydän ei ole mukana tai ajatukset ja suorittaminen hallitsevat harjoitusta, jää rauhan kokeminen pintapuoliseksi. Todellinen rauhan olotila on selkeää kirkkautta niin mielessä, kehossa kuin hengityksessäkin. Se luo sillan niiden välille ja auttaa sukeltamaan oman harjoituksen syvemmälle ulottuvuudelle. Rauhan kokeminen harjoituksessa ei luo tylsyyttä, vaan pikemminkin mielenkiintoisen tilan, jossa tietoisuus avautuu huomioimaan laajemmin ja sanaton taso syvälliselle keho- ja tuntemuskokemuksille avautuu. Juuri rauhassa ollessaan saa harjoituksesta vieläkin enemmän, niin fyysisesti kuin henkisesti. Tylsyys on kaukana rauhallisesta harjoituksesta. Rauhallinen harjoitus voi oman kokemukseni mukaan olla hyvinkin dynaamista. Koen rauhan olotilan nimenomaan tietoisuuden laajentumisena ja syvällisenä läsnäolona, kaikki aistit hereillä olevana ja keskittymiskyvyn kokonaisvaltaisena.

Vaativan harjoituksen kehonhallinta on saavuttanut aivan uuden ulottuvuuden silloin, kun keho liikkuu hiljaisen eleettömästi ja selkä pysyy täysin rauhallisena dynaamisissakin liikkeissä. Todellisessa rauhan tilassa tapahtuvassa harjoituksessa hiljaisuus kohtaa voiman ja eleettömyys puhtaan, kauniin liikkeen, joka voi olla haastava. Sisäisen voiman kasvaminen, tietoisuuden jalostuminen ja sydämen voiman avautuminen välittyvät joogaajasta rauhallisena olemuksena. Olen vakuuttunut, että todellinen kehonhallinta liikkeissä syntyy rauhan tilassa. Silloin kaikki turha on karsiutunut pois ja jäljellä on olemus, joka huokuu selkeyttä, eleettömyyttä ja hiljaisuutta. Vähemmän on enemmän. Ja tekemällä vähemmän saa enemmän. Tätä viisautta olen opetellut ja harjoitellut vuosia omassa harjoituksessa. Yhä uudelleen se inspiroi ja ihmetyttää. Siitä löytyy rauhan olotilan todellinen voima.  Voin vain ilolla todeta, että yhtälö: rauhoittuminen + keskittyminen = dynaaminen, pitää paikkansa.

Peace, Jutta