Kohtaamisia ja pysähtymistä

Rakkain terveisin Jutta

Matkoilla tapahtuu usein erilaisia kohtaamisia kuin arjessa. Uudet ihmiset ja kulttuurit tuovat normaaliin elämään mukavaa vaihtelua ja mielenkiintoa.

Joogamatkalla itseen on paljon kohtaamisia; jokainen harjoitus on uusi askel matkalla, mahdollisuus kohdata itsensä yhä uudelleen. Nämä kohtaamiset ovat alati muutoksessa; ne elävät jokaisella askeleella, muuttuvat jokaisen harjoituksen myötä. Kun harjoitus tapahtuu normaalissa arjessa, saattaa itsensä kohtaaminen muodostua haasteeksi. Miksi?

Itsensä kohtaamisessa voi olla haastavaa löytää sama mielenkiinto, into, avoimuus ja hyväksyntä kuin mitä luonnollisesti kokee muita ihmisiä ja erilaisia paikkoja kohtaan ollessaan matkoilla, poissa arjesta. Ja kuitenkin jokainen hengitys, jokainen hetki itsesi kanss olet itsesi todellinen seuralainen. Usein arjen keskellä ei silti ole itselleen läsnä ja kohtaa itseään oikein todella. On niin paljon muuta ympärillä; virikkeitä, ihmisiä, tapaamisia, arjen askareita ja haasteita, suunnitelmia… 

Joogaharjoitus on erinomainen keino tietoisesti pysähtyä ja luoda tilaa itsensä kohtaamiselle.

Mitä pysähtymiseen tarvitaan joogaharjoituksessa? Mitä on itsensä kohtaaminen? Millä keinoin pääsee lähelle itseään?

Todelliseen pysähtymiseen tarvitsee kiireettömyyttä; kun on aikaa hengittää, on hetki aikaa myös olla itsensä kanssa. Valitseeko pysähtymisen? Vai pakeneeko kiireen taakse suorittamaan joogaharjoitusta? Mikä voisi olla kallisarvoisempaa kuin jokaisella aistillaan kokea tätä hetkeä, sitä, että elää ja on? Pysähtyminen tarvitsee halua olla itsensä kanssa ja oman sisäisen luvan antamista itselleen; rohkeuden katsoa itseään silmiin ja lempeyden olla vain, juuri sellaisena kuin on, tässä hetkessä. Teeskentelemättömyys, kunnioitus, vilpittömyys ja hyväksyntä… ne ovat kaikki tärkeitä arvoja aitoon kohtaamiseen ja kertovat halusta olla itselleen läsnä, ne antavat luvan pysähtyä.

Itsensä kohtaaminen on itsensä tiedostamista ja kokemista sen kaikkine puolineen. Mitään ei tarvitse muuttaa; kaikki tunteet ja tuntemukset, ajatukset ja olotilat, ne ovat totta joka tapauksessa, ne ovat osa itseä kussakin hetkessä. Itsensä kohtaamiseen tarvitaan sylin täydeltä lempeyttä, ripaus armoa ja aitoa hyväksyntää. Odotukset itseä kohtaan, vaatimukset olla tietyllä tavalla tai saavuttaa jotakin tiettyä harjoituksen aikana voivat viedä pois aidosta kohtaamisesta, todellisesta pysähtymisestä ja läsnäolosta, ne sulkevat mahdollisuuden avoimelle ”nyt – hetken” vastaanottamiselle.Käännekohta onkin se, miten osaa kääntää haastavan olo- tai tunnetilan voitoksi ja löytää positiivinen vire itsen kohtaamiseen ja sitä kautta koko harjoitukseen.

Lähelle itseään pääsee rohkeudella; rohkeuteen ei tarvita ulkoista voimaa, vaan sydäntä. Lempeys, lempeys ja lempeys; se on sydämen voimaa. On helppoa ymmärtää, että tekemällä vähemmän saa enemmän tai että olemalla lempeä löytää enemmän. Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Kuinka usein on valmis oikein todella niin toimimaan; ilman suorittamista, pakottamista, väkisin yrittämistä? Vain itse voi antaa itselleen luvan vain olla. Vain itse voi antaa itselleen luvan kohtaamiseen, olemiseen itsensä kanssa, sellaisena kuin on. Kun sen tekee, miten palkitsevaa se onkaan. Todellinen hyväksyntä itseä kohtaan on mitä parhainta ja voimauttavinta olemista. Se on myös mitä parhain tapa oivaltaa uusia ja erilaisia asioita matkan varrella – matkalla itseen. Hyväksyessään itsensä luo tilan aidolle kohtaamiselle. Silloin näkee laajemmin, kuulee kirkkaammin, huomioi kokonaisvaltaisemmin ja kokee syvemmin. Juuri silloin on jo pysähtynyt hetkeen. Ja hetkessähän kaikki todelliset asiat muuttuvat, kasvavat ja kehittyvät kohti hyvää ja vieläkin parempaa.

Todellisen pysähtymisen ja aidon kohtaamisen tapahtuessa voi joogaharjoituksessa olla rikkaasti monenlaisia antoisan kohtaamisen hetkiä; voi aistia, kuinka jalkapohjat kohtaavat maan ja juurtuvat maata vasten. Voi tuntea, kuinka maa on vakaa ja voimakas jalkojen alla. Voi kokea katseen kohtaamisen kaukaisuuden kanssa ja kohtauspisteen mukanaan tuoman tasapainon olemuksessaan. Voi herkistyä tiedostamaan kehon kohtaamisen rajattoman tilan kanssa; ilman kosketuksen kasvoilla, käsillä kaulassa ja kehon ääriviivojen ”sulautumisen” rajattoman tilan syliin. Voi tuntea hengityksen kohtaamisen liikkeen kanssa; niiden yhtymisen toisiinsa rytmin harmoniassa, kun kehosta ja hengityksestä tulee yksi soljuva virta harjoituksen hetkissä. Voi kokea sisäisen tilan vapautumisen rentoutuessa ja sen kohtaamisen kaikkialla olevan tilan kanssa. Niiden kohtaamisessa voi tuntea äärettömyyttä itsessään, kodin, jossa tietoisuus lepää.

Nämä pienet kohtaamiset joogaharjoituksen hetkissä maustavat harjoituksen, tekevät siitä erityisen ja ainutlaatuisen. Ne ovat kantava voima, joka muodostaa merkityksen omalle matkalle. Ja juuri merkityksen syntyessä matkalla olemisen kokee mielekkääksi, antoisaksi ja palkitsevaksi.

Hedelmälliset ja oivaltavat sekä haasteellisetkin kohtaamiset ovat kaikki yhtä tärkeitä hetkiä matkalla itseen. Ne kertovat tarinaa siitä, kuka minä olin ja kuka minä olen nyt. Kohdataan ja pysähdytään. Kohdataan ja kuljetaan. Kohdataan ja koetaan. Kohdataan ja oivalletaan – matkalla itseen.