Kun Hanna taannoin kirjoitti Meksikon tuliaisistaan Vijnana joogaopettajien retriitistä, se herätti minussa paljon nostalgisia tunteita. Hannan tarkka havainnointikyky liikkeistä ja kokemukset niissä nostivat mieleen oman joogamatkani askeleet, kun itsekin aikoinaan opiskelin Vijnana joogaopettajaksi. Hannan kirjoituksen innoittamana kaivelin laatikoitani ja löysin joogaopettajakoulutuksen lopputyöni, joka käsitteli harjoitustani, kokemuksiani ja havaintojani päiväkirjan muotoon kirjoitettuna.
Aukaisin lopputyöni ja hetkessä olin ajassa taaksepäin, silloisen Israelin kotimme joogahuoneessa, joka oli minulle rakas ja josta on paljon hyviä muistoja. Kun selailin hepreankielistä tekstiäni (opiskeluni olivat pääosin heprean kielellä) ja katsoin kuvia, joita oli otettu projektia varten, saatoin aistia nuo kaikki kirjoittamani tuntemukset ja kokemukseni uudelleen. Minut valtasi ääretön kiitollisuus siitä matkasta ja siitä kaikesta avusta, tuesta ja opetuksesta, jota olen saanut omilta opettajiltani; Orit Sen-Guptalta ja Tami Nachsonilta.
Kun aikoinaan muutin Israeliin, minulla oli valtavan suuri tarve löytää hyvä joogaopettaja, joka voisi johdattaa minut syvemmälle joogan maailmaan. Löysin Tamin, joka vielä tänä päivänäkin on paras ystäväni. Heti ensimmäisellä Tamin joogatunnilla koin tulleeni kotiin. Tiesin, että olin löytänyt sen, mitä olin niin kovin kaivannut. Tunsin, että nyt löydän kaikkiin kysymyksiini vastaukset. Muistan vieläkin kirkkaasti tunnin ja kokonaisvaltaisen täyttymyksen tunteeni, niin selkeästi hetki on piirtynyt mieleeni.
Tami oli valmistunut ensimmäisestä Vijnana joogaopettajien koulutuksesta ja kertoi minullekin siitä. Hänen kertomuksensa herättivät minussa vieläkin suuremman halun löytää oma joogaharjoitus hyvin kokonaisvaltaisesti. Hän suosittelikin minulle koulutusta lämpimästi oman harjoitukseni syventämiseksi. Vaikka kyse oli joogaopettajakoulutuksesta, se ei ollut pääasia, minkä vuoksi halusin hakea koulutuspaikkaa. Koin vahvasti, että juuri oman harjoituksen syventäminen ja sen avulla oman elämän muutokset olivat punainen lanka, jonka vuoksi halusin palavasti mukaan. En ajatellutkaan opettamista, vaan sitä, että saan totuudellisen mahdollisuuden aloittaa mielenkiintoinen matka joogan polulla.
Onnistuin viikonloppuretkellä murtamaan varpaani juuri ennen pääsykokeita joogaopettajakoulutukseen. Perhosia vatsassa matkasin Jerusalemiin, jossa pääsykoe olisi. Jännitin, miten selviäisin vioittuneella jalalla, sillä se olivat koko päivän mittainen joogaharjoitus – haastattelu kokonaisuus. Sen lisäksi, Vijnana joogaopettajakoulutukseen ei oteta sisään vain sen vuoksi, että haluaisi opettaa joogaa. On hyvin tärkeää sitoutua omaan harjoitukseen ja ottaa jooga osaksi omaa elämää hyvin kokonaisvaltaisella tavalla. Joogan perinteiden säilyttäminen ja todellisen harjoituksen sydämen ja sielun löytäminen ovat avainasemassa Vijnana joogaopettajien koulutuksessa.
Pääsin koulutukseen ja siitä alkoi ikimuistoinen joogamatka myös Tamin kanssa. Harjoittelimme yhdessä jokainen päivä keskimäärin neljä tuntia; välillä hieman enemmän, välillä hieman vähemmän. Jokapäiväinen harjoittelumme yhdessä oli hyvin antoisaa; se antoi molemmille mahdollisuuden vieläkin syvällisemmälle huomioinnille sekä omien rajojen ylittämiselle parijoogaharjoitusten avulla vaikeissa ja haastavissa liikkeissä. Tämä yhteinen aika harjoituksissamme ja joogaopettajakoulutus veivät minut täysin mukanaan joogan ihmeelliseen maailmaan. Ei ainoastaan oma harjoitukseni muuttunut; muutuin hyvin paljon myös itse. Voi sanoa, että kasvoin itsenäiseksi, omilla jaloillani seisovaksi nuoreksi naiseksi, joka oli löytänyt sisäisen rauhan ja oman todellisen varmuuden kulkea valitsemaansa tietään eteenpäin.
Tässä yksi mielenkiintoinen kokemukseni lopputyöstäni vapaasti suomennettuna: ”Meditaation ja hengitysharjoitusten jälkeen tein päälläseisonnan. Ensimmäiset minuutit liikkeessä olivat hieman vaikeammat; en ollut täysin keskittynyt ja hiljainen, enkä tuntenut kehon sisäistä yhteyttä selkeästi. Yhtäkkiä pieni piste matossa kiinnitti huomioni ja keskittymiseni syventyi. Vähitellen keskittymiseni syventyessä tietoisuuteni muuttui hyvin hiljaiseksi ja sisäisen yhteyden tuntu koko kehoni linjauksen läpi muodostui vahvaksi. Jatkoin päällä seisomista ja seuraavassa hetkessä tuntui kuin kirkas valo olisi vähitellen täyttänyt huoneen ja matossa oleva kohta jäi hyvin tarkaksi kohdaksi näkökentässäni. Kaikki äänet huoneen ulkopuolelta katosivat täysin ja tunsin olevani syvässä meditaation tilassa. Kehoni fyysinen tuntemus muuttui hyvin kevyeksi. Siinä hetkessä oli vain valo, hiljaisuus sekä tunne, että olen täysin vapaa kehoni sisällä. Kokemukseni oli hyvin vaikuttava, vaikka sitä on hyvin vaikea selittää sanoin. Vähitellen tulin tietoiseksi äänistä ympärilläni ja kirkas valo, joka oli täyttänyt huoneen, hälveni. Laskeuduin alas liikkeestä ja huomioin seisseeni päälläni kaksikymmentä minuuttia, vaikka aika oli tuntunut vain pieneltä hetkeltä…”
Näistä muistoista palasin takaisin Hollannin retriittiin, josta juuri yhdessä Hannan kanssa palasimme. Oli koskettavaa nähdä se palo, jolla Hanna suhtautuu omaan harjoitukseensa ja se nöyryys, jonka avulla hän ottaa vastaan opetusta. Hänen lentäessään Bakasana -harjoituksessa käsiensä varassa en voinut kuin hymyillä; juuri ne liikkeet, jotka itseänikin olivat eniten viehättäneet ja jotka ovat edelleen itselleni rakkaimpia, ovat sitä myös Hannalle. Tuntuu siltä, että ympyrä sulkeutuu. Saan katsoa oman pitkäaikaisen oppilaani kehityskaarta vierestä, kun hän nyt samalla palolla ja innolla on samassa koulutuksessa kuin minä itse jo vuosia sitten olin. Saan jakaa samaa joogakieltä puhuvan joogin kanssa kokemuksia ja oivalluksia sekä ihmettelyä siitä, miten Orit, Vijnana joogamuodon kehittäjä, ammentaa aina vain lisää uutta meidän kaikkien Vijnana joogien iloksi ja opiksi. Nyt minulla on samankaltainen kanssakulkija joogapolullani, joka Tami oli minulle vuosia sitten. Se tuntuu ihmeelliseltä ja samalla hyvin koskettavalta. Vuosia olen kaivannut jakaa asioita täällä koti-Suomessa joogin kanssa, joka harjoittaa samaa joogamuotoa samalla intensiteetillä ja jolle jooga on suuri rakkaus elämässään.
Tästä alkaa uusi mielenkiintoinen matka…
Suureksi ilokseni Tami on tulossa ensimmäistä kertaa Suomeen maaliskuussa viikoksi harjoittelemaan kanssani ja pitämään yhteistä workshopia ”Power Station” -teemalla, jossa käsitellään yhteisen harjoituksen voimaa omaan harjoitukseen.
Tästä tulee hyvä kevät.
Love,
Jutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti