sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Laiskan naisen joogaa


Olen kertakaikkiaan aivan hirvittävän laiska ja mukavuudenhaluinen. Minusta on huomattavasti helpompaa suunnitella liikkumista kuin itse asiassa käydä toimeen, lähteä liikkeelle ja tehdä. Olisi mukava ajatella, etten ole ihan ainoa laiskimus maailmassa. Ehkäpä tätäkin lukee jokunen taivaanrannanmaalari, joka ei aina jaksa toteuttaa elämäntaparemonttia pidemmälle kuin ensimmäinen spiruliinasmoothie (joka on muuten ihanaa ja todellinen laiskimusken pelastus...).

Hämmästyn aina uudestaan siitä mihin jooga filosofiana taipuu. Kiltin tytön syndroomaa kun on niin monenlaista. On niitä, jotka ylisuorittavat, eivätkä koskaan pääse perille. On niitä, jotka kroonisesti alisuorittavat ylisuorittamisensa ja sitten niitä, jotka vain potevat huonoa omaatuntoa, oikeastaan vapautuneesti ihan mistä vaan.

Minä kuulun kurja kylläkin viimeiseen joukkoon. Olen huonon omantunnon mestari, joka on yrittänyt harjoittaa itseään jo vuosia aloittelijaksi. Palata tilaan, jossa odotuksia ei ole. Olen siinä myös onnistunut; kahdessa asiassa. Nämä ovat surffaus ja jooga, jotka muistuttavat (ja liikuntamuotoina muuten myös tukevat toisiaan taianomaisesti) toisiaan kahdessa asiassa: et koskaan ole valmis ja liikkeessä kohtaat vain itsesi ja energian.

Surffissa energia on aalto: kuvaamattoman kaunis vesimassa, joka kupertuu täydelliseen liikkeeseen. Joogassa aalto on oma ruumiisi. Pitelemättömien energioiden hienovarainen instrumentti, joka soi juuri niin kauniisti kuin annat sen soida. Omalla äänellään, täydellisesti, juuri siinä hetkessä kuin olet.

Huomaan kompastuvani huonoon omaantuntoon tämän tästä myös joogan kanssa, se nostaa rumaa karvaista pikkuolion päätään ja nalkuttaa siitä, etten ole tehnyt tarpeeksi. Mutta jostain syystä joogan suhteen se ei koskaan voita. Tiedän liikkeen ottavan minut vastaan aina uudestaan – olin sitten raihnainen talvestaselviytyjä tai keväänkeveä ja valmis kaikkeen. Koska minusta jooga on ennen kaikkea juuri sitä: hyväksymistä ja rakkautta.

Sen enempiä selittelemättä naputtelen viimeiset sunnuntaisanat, potkaisen itseäni pehmeästi pyllylle ja lähden Olotilan sunnuntaijoogaan. Sunnuntaisin muuten vedetään mahtava setti: 90 min. jooga ja 30 min syvärentoutuspolstereiden päällä (polsterit: erikoistyynyjä, joiden sisällä asuu taivas.) Vielä ehdit myös sinä mukaan – tervetuloa!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti