Matkalla itseen - arkipäivän ”OMmia” ja muita joogatarinoita

Matkat ovat aina olleet eräänlaisia ”highlaitteja” arjen keskellä ja niihin usein ladataan paljon odotuksia, unelmia, toiveita. Jopa niin paljon, että se arki alkaa tuntumaan tylsältä, näyttämään harmaalta ja maistumaan pahvilta.  Matkavalmisteluja tehdään innokkaasti, valitaan vaatteita ja vaihdetaan ties monettako kertaa uusiin vaihtoehtoisiin asukokoelmiin (ainakin me naiset!), sillä eihän matkalle voi lähteä varustautumattomana. Odotus kasvaa ja perhosia on vatsassa. Monesti muusta ei malttaisi puhuakaan kuin siitä, millaiseen kohteeseen tällä kertaa on menossa ja mitä sitten…

Kaiken sen odotuksen, innon ja hyörinän keskellä kuitenkin unohtaa monesti sen tärkeimmän – tämän hetken.

Tätä hetkeä, hetkestä nauttimasta ja hetkessä läsnäolon merkitystä aloitin omassa elämässäni pohtimaan syvemmin 90-luvun puolenvälin jälkeen, kun löysin joogan pysyväksi osaksi elämääni. Olin tuolloin löytänyt uudessa kotimaassani Israelissa ensimmäisen joogaopettajani, jonka tunnille ensimmäistä kertaa tultuani koin ”arkipäivän valaistumisen”, voimakkaan sisäisen kokemuksen siitä, että olin tullut kotiin. ”Tätä minä haluan ja tämä on minulle se juttu”. Se vaan oli niin voimakas hetki, ettei sitä voinut ohittaa. Eikä halunnutkaan. Kolahdettuaan minuun oikein kunnolla pikkuhiljaa kiinnostuin yhä enemmän siitä, mitä hetki minulla tarkoittaa. Mikä voima hetkellä on? Miten voin vain olla ja nauttia hetkestä? Niin ja mitä se valaistuminen sitten on?

Ahmin erilaista kirjallisuutta sisäisestä kasvusta. Löysin mielenkiintoisia asioita, jotka tuntuivat kuitenkin kaukaisilta saavuttaa. Pääsin joogaopettajakoulutukseen. Se oli käänteentekevä hetki omassa elämässäni. Jokapäiväisen harjoittelun myötä joogamatollani löysin itsestäni niin monia erilaisia asioita, haasteita, jotka olivat tämän hetkessä olemisen tiellä. Asioita, jotka haittasivat minun hetkessä olemisen tilan saavuttamistani. Siltä se tuntui ja niin sen koin. Aluksi. Oli turhautumista, kun en osannutkaan tai ymmärtänytkään. Oli innostusta, kun löysin jotakin uutta ja mielenkiintoista. Oli ajatuksia, jotka häiritsivät hiljentymistä ja vain olemisen tilaa. Miksi niitä ei vain voinut laittaa syrjään ja joogata?

Nyt noita hetkiä muistelee hymy suupielissä. Niin se vain on. Alussa on kärsimätön ja haluaa tietää kaiken heti ja nyt. "Kaikki mulle heti ja nyt". On nälkä ymmärtää ja halu oppia. Monesti siinä vaan unohtuu se tärkein; jooga on loputon polku ja jokainen harjoitus on askel polusta. Jooga on elämänmittainen matka ja tärkeintä on kuitenkin olla matkalla. Sillä juuri matkalla ne asiat vähitellen tapahtuvat ja muuttuvat, kehittyvät ja kasvavat.

Ilman, että on matkalla, sen jokaisella askeleella, ei ole olemassa matkaa. Joogan sydän sykkii juuri niissä hetkissä, kun teen matkaani, elän matkaani todeksi, koen matkaani. Aina yhä uudelleen sellaisena kuin se on ja näyttäytyy. Kun ei vaan ole mitään muuta kuin juuri tämä hetki ja tämän hetken asiat. Ja itse asiassa, yksi suurimmista asioista on ollut se, että tämän on hyväksynyt, oikein todella. Ei vaan ymmärtänyt järjellään, vaan ottanut sen osaksi omaa joogamatkaa.

Silloin tuntee olevansa nöyrä ja huomaavansa, miten vähän tietää. Mitä enemmän joogamatkaa on takana, sitä enemmän myös tietää, miten vähän tietää. Ja siitä syntyy todellinen mielenkiinto matkata lisää. Aina voi löytää uutta ja aina voi kasvaa lisää. Niin liikkeissä, kuin sisäisestikin.

Nöyryyden myötä syntyy kiitollisuus siitä, että voi matkata. Ja että jokaisella askeleella voi olla juuri sellainen kuin on. Ja se riittää. Kiitollisuus taas tuo paljon iloa mukanaan. Onnellisuutta siitä, että on olemassa. Löytää pienistä hetkistä suuria aarteita. Ja niitä aarteita ei voi rahalla ostaa. Sitä on loppujen lopuksi hyvin rikas, kun oivaltaa, mitä matkan tekeminen itselle oikein todella tarkoittaa. Silloin koko joogaharjoitus saa aivan uuden merkityksen. Ja juuri tuon merkityksen kokeminen tuo sisäisiä voimavaroja silloin, kun on arjen haasteiden keskellä, aivan sen tavallisen arjen. Ja sitäkin riittää, totta tosiaan, tuota aivan tavallista arkea.

Mutta nyt, juuri tässä hetkessä, olen aivan uudenlaisen matkan edessä.  Tällaista matkaa en ole aiemmin joogapolullani kulkenutkaan. Minulla on aivan ihanat matkakumppanit, Hanna ja Paula. Meillä on yhteinen kolmen naisen matka ja kolmet takuuvarmasti erilaiset askeleet. Odotan tätä matkaa innolla, hieman perhosia vatsassa, matkarepussani paljon odotuksia, unelmia ja toiveita. Minkälainen matka on tulossa? Mitä matkan varrella löydetään? 

Hymyssä suin huomaan olevani juuri siinä olemisen tilassa, jossa niin monta kertaa aiemminkin ennen matkan alkua. Ja jälleen, matkan odotuksessa, huomaan olevani hieman muualla kuin tässä juuri nyt, tässä "nyt - hetkessä". Mutta ei se mitään, sitä tämä elämä on, oppimista ja matkalla olemista. Ja siitä saa nauttia!

Tämä matka on alkamassa ja sen askeleilla löydän varmasti monta mielenkiintoista asiaa ja opin lisää. Kerään uudenlaiset aarteet matka-arkkuuni. Täytän sen timantti-hetkillä. 

Jutta Niala on onnellinen kahden pojan äiti. Äitiyden lisäksi jooga, syvä mielenkiinto elämää kohtaan ja sisäinen kasvu ovat lähellä hänen sydäntään. Rakkaudesta joogaan on kasvanut myös ammatti, hän on toiminut päätoimisesti joogaopettajana vuodesta 1999.